Oikeustiedettä hyvin ja etäältä

Teen tutkimusta kiinteistöoikeudellisista teemoista Helsingin yliopistossa. Jäin lyhyelle tutkimusvapaalle työstäni asianajotoimistossa tänä keväänä, kun valmiuslain mahdollistamat rajoitustoimenpiteet otettiin käyttöön Covid-19 -epidemian pysäyttämiseksi. Oletukseni oli, että se ei estäisi tutkimuksen tekemistä – vaikkakin kotonamme pyörivän alle vuoden ikäisen lapsen vuoksi olisi pientä hidastumista odotettavissa. Käyn tässä läpi havaintojani kevään ajalta. Esitän tietenkin myös muutaman kehitysidean hallituksemme vapaasti käytettäväksi.

Aineistonhallintasuunnitelma on heikoille

Jokainen oikeustieteitä opiskellut tietää, että aineistonhallinta ei koske meitä juristeja. Se on se kohta tutkimussuunnitelmassa, joka mieluiten kopioidaan kaverilta. Meillä ei ole tylsää Excelissä ja MATLABissa pyöriteltävää tutkimusdataa vaan hienoja ja virallisia painettuja lähteitä, joita asettelemme yleensä Aarnion oikeuslähdeopin mukaiseen järjestykseen. Näitä materiaaleja on turha kopioida tai skannata itselle pilvipalveluun talteen edes siltä osin kuin niihin aikoo viitata, koska niin ei ole ennenkään tehty.

Oikeustieteellinen aineisto on aina kätevästi saatavilla (yleensä pinossa työpöydällä) ja virallisaineistojen saatavuus on Suomessa hyvää. Yliopistot ja monet alan työpaikat sijaitsevat Helsingin keskustassa, josta on vain lyhyt matka Kaisa-kirjastoon tai Eduskunnan kirjaston valtiopäiväasiakirjojen luokse. Hyvästä saatavuudesta johtuen tätä aineistoa löytyykin kohtuullisen vähän edes maksullisista juridiikan verkkopalveluista. Niiden digitoiminen olisi haaskausta.

Aineistoja saa kätevästi Eduskunnan kirjastosta ja muista kirjastoista – normaalitilanteessa.

Kun tällainen tilanne vastoin odotuksia osuu kohdalle, on sillä ainakin kaksi vaikutusta tutkimukseen. Ensinnäkin joitakin materiaaleja onkin vaikea saada käsiinsä vaikka se oli vielä pari kuukautta sitten kovin helppoa. Toiseksi siirtyminen digitaaliseen aineiston hallintaan ja lukemiseen kerralla ilman tarvittavaa tekniikkaa ja työtapoja ei ole aivan täysin mutkatonta. Onneksi nykytilanne yllätti kaikki muutkin, joten ei ole mitään syytä tuntea Raskolnikovmaista syyllisyyttä omista vanhanaikaisista työtavoistaan. Ehkä silti ensi kerralla voisi valmistautua paremmin.

Positiivisena asiana etätyö- ja digihankkeet ovat monessa organisaatiossa edistyneet parissa kuukaudessa enemmän kuin muuten useaan vuoteen.

Työskennellä voi nykyään missä vaan

Joskus historiallisina aikoina työn tekeminen edellytti ihmisiltä muun muassa vaatteiden pukemista ja työpaikalle siirtymistä. Ihmiskunta on kuitenkin tutkijan töiden osalta pitkälti ratkaissut nämä kiusalliset ongelmat. Internet, kannettavat tietokoneet ja muu teknologia mahdollistavat täysipainoisen työnteon aivan kaikkialla. Monihan jopa haluaa tehdä etätöitä silloin tällöin, joten pidempikään pandemia tuskin voi heitä haitata. Lisäksi keskimäärin suomalaisilla on kotonaan runsaasti neliöitä työtä varten.

Asumisväljyys oli vuoden 2018 lopussa Helsingissä henkeä kohden 34 neliötä ja asuntokuntaa kohden keskimäärin 64 neliötä. 

Koska kannettava tietokone on keskimäärin kooltaan noin 40 x 30 cm, niitä mahtuu yhden neliömetrin alueelle pinoamattakin lähes kymmenen. Samoin sopivia etätyöhuoneita (myynti-ilmoituksesta tunnistat ne kirjaimesta S, joka on lyhenne sanoista Social distancing – esim. ”3H + K + S”) löytyy paljon. Suomessa ollaan siis hyvin varautuneita nopeaan siirtymään kohti laajan mittakaavan etätyötä.

Saunaa on historiallisesti käytetty peseytymisen lisäksi mm. ruoan kuivattamiseen ja tieteen tekemiseen. Kuvassa kirjoittajan ratkaisu. Saunatonttua ei vahingoitettu kuvauksissa.

Ei etätyö välineitä kaipaa

Työpaikoilla pyörii nykyään selvänäkijöitä ja ergonomiaeksperttejä, joiden päätarkoituksena vaikuttaisi olevan 200 euron rannetukien myyminen. Kaksi näyttöä on hyvä tapa viestiä ammattimaisuutta toimistolla, mutta kyllähän sumealla 13 tuuman näyttöpaneelilla varustettu kannettava tietokone kelpaa työntekoon aivan yhtä hyvin. Ihan pienimpiä virheitä ei ruudulta edes näe, joten tutkimus valmistuu jopa nopeammin. Hiirimatoksi käy viime viikon Talouselämä-lehti ja kyllä sitä aina lyhyen karanteenin istuu keittiöjakkaralla. Etätyötä kannattaa ylipäätään tehdä olosuhteissa, jotka vastaavat halpalentoyhtiön turistiluokkaa talvilomaviikolla, vaikka muuten elämässään panostaisi premiumiin.

Samalla kun kaikki muodollisen koulutuksen saaneet lääkärit ja tutkijat painivat viruksen kanssa, voimme jokainen tehdä kotoa käsin myös oman osuutemme lääketieteen edistämiseksi. Etätyön pitkittyessä voidaan ergonomia ja muut vastaavat uskomuslääketieteen alalajit nyt lopullisesti osoittaa tarpeettomaksi huuhaaksi – sillä edellytyksellä, että alaselkäkipu ja jännetuppitulehdus osoittautuvat vain väliaikaiseksi sopeutumisjaksoksi. Esi-isämme nousivat kuitenkin merestä maan päälle eivätkä (varmaankaan) valittaneet uuden työasennon epämukavuutta. Koettu epämukavuus korjaantuu siis viimeistään 10-50:n sukupolven aikana.

Tiede on yksilölaji

Tieteentekijöiden joukossa on levinnyt käsitys, että tiedettä on paras tehdä suurissa yksiköissä ja omien kollegoiden kanssa ajatuksia vaihtaen. Selvää on, että on mukava kokoontua kavereiden kanssa kahville ja pitkälle lounaalle. Työn kanssa tällaisella on kuitenkin vain vähän tekemistä.

”There is no ’i’ in team but there is in win.” – Michael Jordan

Oikeustiede jo luonteensakin puolesta rakentuu esitetyn väitteen yleisen hyväksyttävyyden ja sitä tukevien argumenttien vahvuuden varaan. On paljon jännempää kehitellä näitä asioita yksin kammiossa ja esitellä asia suurelle yleisölle ilman turhaa sparrailua kollegoiden kanssa. Näin taataan myös tieteen riippumattomuus ja puhtaus. Lisäksi kasvattaa luonnetta tehdä paljon tutkimustyötä ja kuulla sitten myöhemmin, että ajatus oli alunperinkin typerä tai jo kokeiltu. Tästä huolimatta muutamankin kerran on tullut kaivattua kollegoiden helppoa saatavuutta ja jonkun muun keittämää kahvia.

De Lege Ferenda eli IMHO latinaksi

Tutkitusti (ei lähdettä) jokainen suomalainen tietää ratkaisut yhteiskunnallisiin ongelmiin paljon paremmin kuin alan asiantuntijat. Kerron siis tässä vielä tiivistetysti miten seuraavaan pandemiaan tulisi varautua jotta oikeustieteellinen työ ja tutkimus ei kotimaassamme enää samalla tavalla häiriytyisi. Ratkaisut perustuvat testattuun teoriaan, jonka mukaan keskusjohtoinen lähestymistapa on aina paras.

Omat ideani ovat lyhyesti seuraavat:

  • Suomeen on perustettava tiedehuoltovarmuuskeskus, jossa säilytetään kriisiajan tiedevarastoja. Keskeisistä lähteistä (esim. Mika Hemmon Sopimusoikeus I-III) on lakisääteisesti säilytettävä ainakin kolmen kuukauden tarpeisiin riittävä varasto teoskappaleita salaisessa sijainnissa. Kirjojen loppuessa voidaan saman näköisiä kirjoja ostaa kiireessä epäilyttäviltä virolaisilta.
  • Aineistonhallintasuunnitelmaan tulee opinto-oikeutta haettaessa edellyttää erillinen liite pandemiaan ja muihin luonnonriskeihin varautumisesta. Suositeltuja vaihtoehtoja ovat mm. digiaineiston tallentaminen turvalliseen pilvipalveluun tai arkin (laiva, ei paperi) rakentaminen paperikaksoiskappaleita varten.
  • Perustetaan ergonomiavaltuutetun virka ja sitä tukeva virasto. Virasto pyrkii edistämään kotona sohvalla hämärässä pizzalaatikoiden keskellä työskentelyn riskien tiedostamista ja julkaisee kilpailutettuja, kalliita mutta noloja etätyöjumppavideoita, joita seuraa yksi pysäköinninvalvoja Naantalista. Virasto kuuluu etätyöministeriön (ETM) hallinnonalaan.
  • Pidetään huoli, että asuntokantamme vastaa tulevaisuuden haasteisiin varmistamalla että jokaisen uuden asunnon jokaisen kerroksen jokaisessa kylpyhuoneessa on edelleen tilaa pyörätuolille (vaikka kerroksia yhdistäisikin vain portaat tai liaani), mutta sen lisäksi jokaiseen märkätilaan tulee mahtua samaan aikaan pyörätuolin kanssa myös Martelan ergonominen sähköpöytä ja klassinen tanskalainen nojatuoli.

Kuvat:

4 vastausta artikkeliin “Oikeustiedettä hyvin ja etäältä

  1. Kirjoituksesi on yksinkertaisesti ihana. Luotaat kurjuuteen lempeän, humoristisen katseen, jossa toivolla on sijansa. Toisaalta samalla mielessäni herää syvempiä, joskin epäloogisia ajatuksia saunasta ja oikeustieteestä. Korona asettaa itse kunkin miettimään maailmaa ja sen ilmiöitä uudesta näkökulmasta. Maininta martelan kirjoituspöydästä ja läsnä olevista kollegoista, joiden miellän pukeutuvan hyvin, on konkreettinen, toivoa luova elementti.

    Tykkää

  2. Hyvä Sami! Olet jälleen murskannut yhden myytin, nimittäin sen että juristit eivät voi olla hauskoja. Vielä kun joku pystyisi todistamaan, että me juristit olemme myös ihmisiä…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: